sunnuntai 17. elokuuta 2014

Omenasosetta



Omenat ne kypsyy puissamme...tosin niitä kypsyisi meille huomattavasti enemmän ilman pihamme riiviö-oravia Tikua ja Takua. Mokomat ensinnäkin kesällä kävivät syömässä lehtiä: ottivat yhden, haukkasivat palasen, heittivät maahan, ottivat, toisen, haukkasivat palasen, heittivät maahan, ottivat kolmannen ja sitä rataa. No, sama meininki on jatkunut omenoilla. Ja jos huomaamme ne ja menemme pihalle, niin kipittävät naapuripihan kuusen "irvistelemään" omenoidemme kanssa...En halua edes kuvitella, kuinka monta puoliksisyötyä omenaa naapurin pihalta löytyy...siellä kun ei edes ole omenapuita. Yritin tänään ottaa kuvia noista riiviö-oravista, mutta juoksivat heti metsään kun kuulivat ääniä. Jos saan ne kuvattua, niin laitan niistä ihan oman postauksen. ;) Ai niin, jos päästäme koiramme vain aidatulle parvekkeelle, niin irvistelevät koirillemme omenapuistamme yrittämättäkään karkuun...eli riiviöitä, nuo Tiku ja Taku.

Mutta soseeseen. Omenat siis kypsyvät ja olen keitellyt nyt yhteensä 9 kg omenasosetta pakkaseen itse soveltamallani reseptillä:

reilu 3 kg omenia


En kuori niitä, vaan lohkoan niin, että siemeniä ei jää, siemenkodasta osa voi jäädäkin. Ronskilla kädellä lohkotut palat isoon kattilaan ja n. 4,5dl vettä sekä 9dl sokeria joukkoon.


Keittelen suht tiuhaan hämmennellen kunnes lohkot alkaa olemaan "sosetta".


Sen jälkeen soseutan keitoksen blenderissä.


Ja soseutuksen jälkeen punnitsen määrän...joka on jotain päälle 3kg kun omenoita on ollut alkuunsa se reilu 3kg. Sekoitan joukkoon apteekista ostettua askorbiinihappoa n. 0.75g per kilo, eli tähän satsiin 2g eli 2ml. Askorbiinihappo vähentää soseen tummumista ja vissiin parantaa säilyvyyttäkin.
Sen jälkeen vielä siivilöin soseen, jolloin höttöset siemenkodista ym. karsiutuvat valmiin soseen joukosta.


Valmis sose sitten pakkaseen ja pieninä annoksinä käyttöön. Nam!


Tätä on nautiskeltu jo mm. lettujen kanssa ja kyllä on raikkaan makoisaa. Parisen satsia noista meidän omenapuista vielä saa sosetta keiteltyä...elleivät Tiku ja Taku ehdi omenoille ensin...

Woops

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Myn huone yhtä listaa vaille valmis

Täällä kujalla on rehkitty pitkiä päiviä. My oli kolme viikkoa reissussa kun meillä vanhemmilla alkoi jo työt, kesälomaa oli vain pari viikkoa. Kumpikin on siis 8 tunnin työpäivän päätteeksi tehnyt 6 tuntia remppaa kotona...näillä helteillä. On käynyt voimille, mutta yksi huone on jo siis yhtä listaa vaille valmis.

Harmi, ettei ole ennen remppaa otettua kuvaa huoneesta...

Katto maalattiin Tikkurilan Paneelikattomaalilla valkoiseksi, kerroksia tarvittiin kolme.



Seinistä paikkailtiin vanhat propunjäljet sekä tasoitettiin vanerilevyseinien saumat. Pohjamaalia ei tarvinnut kun seinät olivat valmiiksi valkoiset. Myn toiveesta seinät maalattiin Cello Remonttimaalilla turkoosiksi ja mintuksi. Maali on helposti levittyvää, yksi kerros melkein riittäisi, mutta kaksi kerrosta maalasin.




Katon ja seinien jälkeen oli lattian vuoro. Lattia oli kulahtanut, 30 vuotta vanha muovimatto. Sen päälle laitettiin suoraan laminaattia. Koskaan ennen emme ole laminaattia asentaneet, mutta se oli ihan helppoa ja vei aikaa puolitoista iltaa. Lattian sävy on Arctic pine.



Sitten piti vielä laittaa listat: katto ja reunalistoihin hyödynnettiin vanhat, lattialistat piti hankkia uudet.



Oma hommansa oli sitten vielä kantaa kaikki tavarat takaisin Myn huoneeseen...
mutta kyllä oli palkitsevaa kuulla Myn suusta sanat: "Tää on töydellinen!"

Woops